Niin se aika lentaa. Kaksi viikkoa elamaa ugandassa takana ja aikas kohtuullisen monta viikkoa viela edessa. Huomasin, etta olin vissiin tiistaina kirjotellu tanne viimeksi, mutta aika kuluu ihan kauheen nopeesti taalla kun oon niin paljon tekemista koko ajan.
Viikonloppu kului leppoisasti paikallisten kavereiden kanssa Kampalan hoodeilla hengaillessa (niitakin on alkanut jo kertya) ja tanaan otin itseani vihdoin niskasta kiinni ja siivosin mun laava huoneen. Terkkuja vaan aitille, etta se alko jo nayttaa ihan samalta kun vastaava tukikohta kotona, eli asialle oli tehtava jotain. Sitten pesin ekaa kertaa pyykkia, koska oon ollut aivan liian laiska tekemaan sita ja kokkasin mulle, Liisalle ja Ricardalle avokadopastaa ja jalkkariks lettuja. Musta on kehittyny meian guest housen ravintolan emanta kun aina kokkailen muille jotain.Tanaan mennaan kaikki katsomaan futisfinaalia paikalliseen Nansanan pubiin, koska Kampalassa on jalleen pommiuhka paalla. Viime kerralla fiinalien aikaan tapahtui vissiin se pahin pommitus Ugandassa aikoihin eli ihan hyva pysya nyt turvassa.
Yritan tassa nyt miettia, mita projektissa on kaynyt sitten viime kerran. Olen kotiutunut koululle hyvin. Olen ollut toistaiseksi aika pitkalti auttamassa tunneilla, mika on musta tosi kiva juttu. Siella ma punakyna vilkkuen merkkailen oppilaiden vastauksia. Meian koulussa kun kaikki vastaukset tarkastetaan. On muuten jannaa, miten hienoa ope-kasialaa punakynalla saa aikaan. Ma olen tullut siihen johtopaatokseen, etta niissa punakynissa on oltava joku taika. Yksi paiva opetin kakkosluokkaa lukemaan ja ykkosluokalle kerrattiin vareja. En muista sanoinko, mutta kolmosille opetin juttuja Suomesta tassa joku paiva.
Ma tykkaan mun tan hetkisesta asemasta kovasti, mutta valilla oppitunnilla kylla kay niin, etta opettaja lahtee pitamaan toista tuntia ja toee vaan "et hei ma meen. Et naa tekee naita tehtavia tassa ja sa varmasti parjaat. Heippa". Sit ma jaan sinne ainooks opettajaksi ihan sisaisessa paniikissa tyynen rauhallisesti. Siella ma sit kavelen ympariinsa ja yritan nayttaa silta, et homma on hanskassa. Ma aina hymyilen ja nauran niin paljon, etta on oikeastaan aika huvittava hetki kun oppilaat alkaa testailla, josko ne vois alkaa pulista mut sit korotan vahan aanta niin kaikki hiljenee niin, et nuppineulankin kuulis jos sen tiputtais lattialle jos lattia sattuis olemaan. Suurimmissa osista luokista on taa punamaapera lattia. Mun tatuointi on kanssa koulussa ja kylla muuallakin aikamoinen hitti. Niita kun ei taalla pain pahemmin nay. Sit aina istahdan johonkin tuolille ja kaikki saa koskea tohon tatuointiin. Se on muksuista niin hirvittavan jannittavaa. En tiia mista se on tullut, mut heitetaan aina kaikkien oppilaiden kanssa high fivet, jotka usein paattyy halausmereen. Se saa mut hymyilemaan joka kerta ja voi kun oppilaat on niin ylpeita kun lapaytan just niiden katta.
Pitaa olla vaan tarkkana et huomaan kaikki!
Ma oon tosi vasynyt koko ajan, koska oon tehnyt tosi pitkaa paivaa, mika johtuu mun bodakuskista. Oikeesti. Arvostakaa munkin puolesta sita, etta bussit tulee ajoissa.Niista kuudesta paivasta, jotka olen projektissa viettanyt niin VIISI
KERTAA mun bodabodakuski on vaan jattanyt aamulla tulematta eli oon
heranny ihan turhaan. Hirmu kivaa kun oon niin aamuihminen.. Mut sit oon
tullut kotiin yleensa joskus kuuden tai seitseman aikaan ja oon niin
vasynyt et en tee mitaan muuta kun syon ja ryomin nukkumaan.Toivon kovasti, etta
taa vasymys menis ohi ja etten oo tulossa kipeeks. Ma haluisin kirjottaa teille joku paiva kaikesta, mika taalla on eritavalla kun kotona, koska niita asioita on ja paljon, mutta katotaan, milloin sen ehin tehda. Oli muuten vahalla, etta taakin teksti haviaisi kuin tuhka tuuleen, koska asken taalta nettikahvilasta meni sahkot. Onneks taa blogger on niin fiksu, etta taa oli tallentunut tanne!!
Oon ollut taalla vasta sen kaksi viikkoa ja paljonpaljonpaljon on opittavaa niin projektista kuin elamastakin taalla, mutta en voi uskoa miten omalta toi projekti tuntuu. Joka aamu kun matkaan kohti koulua mua jannittaa vahan mita paiva tuo tullessaan, mutta useimmiten palaan aina hymy huulilla. Hahah pari paivaa sitten Apollo halusi ottaa mut mukaan tapaamiseen Kampalaan, joten hyppasimme autoon kohti maaranpaata, mutta kun olimme melkein perilla niin han saikin puhelun ja tapaaminen peruttiin eli mentiin takaisin. Nama hyvin toimeliaat pari tuntia kertovat oivasti, miten taalla ei tosiaankaan kannata turhista stressata. Toisinaan musta tuntuu, etta ehka musta oikeesti on jotain hyotya tuolla. Yks paiva tr Jane kiitti kovastui kun menin kolmosten tunnille kun olin kuulemma nin hyvin tarkastanut tehtavat. Se tuntui tosi kivalta.
Mun sydan on vaan niin taynna lampoa kun oon tuolla. Niinkuin silloin kun lennatin lapsia koulupaivan jalkeen pihalla. Se oli heista niin hirvittavaa hauskaa ja ne hymyt vaan aina sulattaa mun sydamen. Pakko kylla todeta, etta oli kylla ihan hiton hyva treeni ja vahan piti voimia kerailla kun osu kohalle vahan painavampi lapsi. Heh. Onneks kavin puntilla ennen kun lahin tanne.. On kylla edelleen rankkaa kohdata niita karuja totuuden hetkia joka paiva. Taalla kun lasten omakeksimat esimerkkilauseet on valilla sellasia, kun etta "aidillani ei ole maksaa koulumaksuja". Aina vahan kylla muljahtaa sisalla kun osuu tollanen kohdalle.
Ma rakastan noita lapsia. He antavat mun elamaan niin paljon iloa, vaikka olenkin tyopaivien jalkeen ihan kuitti. Silloin kun naan sen ihanan hymyn niin musta tuntuu aina, etta taalla mun kuuluukin olla. Ei itseni takia, kun heidan. Myos opettajat ovat ihan mielettomia tyyppeja. Nauretaan ihan vedet silmissa joka paiva jollekin ja mulla on aina sellanen olo, etta olen tervetullut kouluun. Yks opettaja nimeltaan Andrew kylla valitettavasti luulee olevansa syvasti rakastunut muhun ja yks paiva han kavelytti mun tanne kotiin ja selitin, miksi meista ei nyt vaan voi tulla pariskunta ja ei me voida menna naimisiin. Vaihtelee vahan paivittain, etta tuntuuko enemman silta et pitais nauraa vai silta et pitais itkea tolle tilanteelle.
Yleensa mun yks tyotunti koostuu siita, kun Stella opettaa mulle lugandaa. Ma edelleen hammastytan kaikkia mun taidoilla.Tanaan aamulla vihannesostoksilla kavin keskustelunkin jo Lugandaksi!! Ah olin niin ylpea itestani, vaikka se keskustelu kestikin jopa nelja lausetta, jonko jalkeen en enaa ymmartanyt seuraavaa kysymysta. Tassa osa mun taidoista so far:
Wasuz otya njambo/ssebo Hyvaa huomenta naiselle/miehelle
Sulabulungi Hyvaa yota
Olyo tya? -> Blugungi/Gendi Miten menee? -> Hyvin
Webale njo -> Kale Kiitos paljon ja siihen siis vastataan, etta Kale
Webale kufumba Kiitos ruoanlaitosta
Webale kusomesa Kiitos opetuksesta
Gebale -. Kale Hyvin tehty ja kalekale
Wangi yes please
Obeera wa? Missa asut
Ammanya go? -> nze Riina Mika sinun nimesi on -> Olen Riina
Njagala ku genda... Haluan menna
Tuula wanzi istu alas. Heh. Erittain hyodyllinen koulussa..
Jangu tule
genda mene
duuka juokse
ja nyt en jaksakylla enaa kirjottaa muita, mut sit osaan jo ruokia, vaatteet ja ruuminosat. Kohta oon ihan ugandalainen. Varokaa vaan. Ma en ookaan mikaan ihan perusmuzungo! Toivottavasti tasta sai taas jotain selvaa. Ma lopetan talta kertaa, koska musta tuntuu, et taa teksti ei enaa selviais ehjana toisesta sahkokatkosta. Lahetelkaa viesteja facebookiin tai vaikka mun s-postiin riina.sinkko@gmail.com jos jaksatte, silla ma kauheen mielellani kuulisin, miten elama siella pain rullailee. Ma palailen asiaan mahdollisimman pian!
Rutosti Rakkautta <3 Riina
RIIIIIIIINI :)
VastaaPoista